13.6.2026
Reilussa 40 vuodessa ehtii tapahtua yhtä ja toista. Kokosimme tähän kävijöiden tarinoista ikivihreimmät. Seuraavat tarinat on julkaistu Naantalin Musiikkijuhlien 40-vuotisjuhlakirjassa vuonna 2019.
Haluatko jakaa oman muistosi Naantalin Musiikkijuhlilta? Voit lähettää sen osoitteeseen [email protected], julkaisemme muistoja muutama kerrallaan. Merkitsethän viestiin, että muiston tai kokemuksesi saa puolestasi jakaa verkkosivuillamme.
Vuosien varrella on tullut kierrettyä erilaisia musiikkijuhlia: Ruisrock, DBTL, Kaustisen kansanmusiikkijuhlat ja Porin Jazz. Mielessäni on käynyt usein, että olisi jo aika laajentaa musiikillista maailmaani. Vuonna 2018 huomasin konsertti-ilmoituksen Turun Sanomissa ja siltä istumalta lähdin hakemaan liput. Liput saatuani otin selvää, kenen konserttiin olin menossa. Konsertti oli Traditio ja kontrasteja. Mozart ja Shostakovitsh olivat tuttuja nimiä, mutta mukana oli myös Jeajoon Ryu, minulle aivan tuntematon säveltäjä.
Konsertti alkoi ja kyllä oli todella miellyttävä, rauhoittava ja ihmettelin, millaisia mielentiloja minusta löytyikään konsertin aikana sekä myös konsertin jälkeen. Muutaman päivän kuluttua Turun Sanomissa oli arvostelu konsertista. Mietin sitä että montako konserttia minun on käytävä kuuntelemassa, jotta voin ajatella konsertista tuolla tavalla. No minulle riittää se, että konsertin nautinto perustuu tunteeseen sekä kokemukseen. Joten jään odottamaan ensi vuoden konsertteja ja olen aivan varmasti tulossa nauttimaan niistä.
– V. Mätsky –
Olemme vaimoni kanssa vakituisia Naantalin Musiikkijuhlien kävijöitä vuodesta 1982 lähtien ja yhä uudestaan saa sielu sellaista ravintoa, jolla jaksaa pitkälle eteenpäin. Vaikuttavimmat kokemukset olivat kuitenkin vuoden 1988 juhlissa. Siellä syttyi rakkaus Grigori Sokolovin ainutlaatuiseen tapaan tulkita vanhoja mestareita; hänen eleetön tapansa istuutua pianon ääreen ja sitten se ihme: säveliä ei tästä maailmasta.
Toinen mykistävä kokemus oli Isaac Sternin upea soitto ja sen jälkeen tauolla kahden oman valtakuntansa päämiehen kohtaaminen: Sternin ja Koiviston. Vaikka uusia pikku ihmeitä olemme kokeneet tämänkin jälkeen, palaavat edelleen nämä muistot vahvasti mieleen istuutuessamme luostarikirkon penkille.
– Ilpo Lahti –
Olin juuri aloittanut sellonsoiton ja tullut viikon musiikkileiriltä lähes suoraan konserttiin. Olin saanut lipun eturiviin, mikä on minulle tärkeää – nautin kun näen soittamisen tapahtuman. En koskaan unohda ensimmäistä ääntä Arto Noraksen sellosta. Kyyneleet alkoivat valua. Niin omintakeisella, ainutlaatuisella lämmöllä ja värillä Noraksen sello soi. Olin kuullut Noraksen soittavan ennenkin, mutta juuri silloin tunsin että se ei ole soitin, joka soi, se on tuo ihminen. Tuolloin sellon ihanasta äänestä tuli eksistenssin kysymys, joka oli mielessäni koko tuon kesän ja sen jälkeenkin. Sellonsoitto jatkuu nyt neljättä vuotta.
– Taina Saarinen –
