Suomen kansainvälinen viulistitähti, Naantalin Musiikkijuhlien taiteellinen johtaja Elina Vähälä ei malta odottaa kesäkuuta ja festivaalin alkua. Nyt jo kolmatta vuotta Naantalin Musiikkijuhlien ohjelmiston suunnitellut Vähälä lupaa, että kesän konsertit eivät jätä ketään kylmäksi.

Kulunut vuosi on ollut Elina Vähälälle tyypillinen. Konsertit ja taiteellinen työ kuljettavat viikoittain eri puolille maailmaa ja konsertit eri ohjelmistoineen vaihtuvat tiuhaan. Vapaapäivät lasketaan yhden käden sormilla, ja nekin kuluvat usein matkoihin kaikkialle maailmaan, vaikkapa Irlantiin ja Puolaan, sieltä Etelä-Koreaan. Tänä keväänä hän on soittanut konsertteja myös Suomessa – Helsingissä, Kotkassa, Joensuussa, Tampereella. Välipäivät Vähälä viettää Wienissä, jossa hän toimii Musiikin ja esittävän taiteen yliopiston professorina.

Mistä hän pusertaa energiaa Suomen kesäfestivaaleille?

”Sehän tuntuu melkein lomalta!” Vähälä huudahtaa. ”Matkapäivät ja konsertit ulkomailla ovat usein yksinäisiä, ja etenkin orkesterin solistina soittaminen vaatii äärimmäistä keskittymistä monta päivää. Kesäfestivaaleilla taas on aina kollegiaalinen tunnelma, ja Naantalihan tuntuu kuin kotiin palaisi.”

Vähälä on tosiaan soittanut Naantalin Musiikkijuhlilla – tai ”kuulunut huonekaluihin”, kuten hän itse sanoo – vuodesta 2000 lähtien. Festivaalin taiteelliseksi johtajaksi hänet nimitettiin vuonna 2022, kun Musiikkijuhlien perustaja Arto Noras luovutti viestikapulan eteenpäin. Vaikka Noras vihjasi, että uusi taiteellinen johtaja saisi uudistaa festivaalin täysin mieleisekseen, Vähälä halusi pitää kiinni myös perinteistä.

”Naantalissa kuullaan jatkossakin historian suuria sävellyksiä”, Vähälä sanoo. ”Niitä rakastetaan ja toivotaan, ihan syystäkin. Silti on tärkeää pysyä kiinni ajassamme ja tarjota yleisölle elämyksiä, joita se ei edes tiennyt haluavansa. Naantalissa on aina kuultu kantaesityksiä eläviltä säveltäjiltä ja uutuuksia niin Suomesta kuin maailmalta, ja sitä haluan jatkossakin.”

Tämän kesän uudempaa ohjelmistoa tarjoavat esimerkiksi Iiro Rantalan kaksoiskonsertto (13.6.), Lauri Porran multimediateos Four Seasons of Moomin Valley (9.6.) ja Anna-Mari Kähärän käyrätorvikvintetto (6.6), joka saa kantaesityksensä Naantalissa. Myös kevyempää musiikkia on tarjolla, kun Kaivohuoneella esiintyvät niin Diandra kuin Johanna Försti.

Yksi kiinnostavimmista konserteista kuullaan Merimaskun kirkossa, kun harpistisäveltäjä Laura Hynninen esittää omia teoksiaan 7.6. lauantaina. Ohjelma on syväsukellus Hynnisen herkkään taiteeseen; kappaleet ovat tuttuja Yleisradion Vuoden levy -palkinnon voittaneelta Otilia-albumilta sekä vuoden 2025 Indie Awardsissa palkitulta albumilta Ratsut.

”Olen jo vuosia ollut Hynnisen suuri fani. Hänen teoksistaan kuultaa rakkaus musiikkiin ja sellainen aitous, jossa tunteet virtaavat vapaasti ja täysin laskelmoimatta”, Vähälä kuvailee.

NAANTALIN KAKSI ÄSSÄÄ

Ensi kesän Musiikkijuhlat osoittaa kunniaa kahdelle kamarimusiikin suurnimelle, Aulis Salliselle ja Dmitri Šostakovitšille.

Tänä vuonna 90-vuotta täyttävä Sallinen on kuulunut Naantalin Musiikkijuhlien vakionimiin alusta lähtien. Juhlakonsertissa torstaina 5.6. kuullaan Musiikkijuhlilla esitettyjä Sallis-klassikoita, kuten Johdanto ja tangoalkusoitto sekä sellosonaatti. Ilta huipentuu musiikkijuhlien uunituoreereeseen tilausteokseen, melodraamaan SHAKA. Se kertoo 1800-luvun Etelä-Afrikassa kauhua ja kunnioitusta herättäneen soturikuninkaan sisäisistä kamppailuista. Nimiosan esittää näyttelijä Matti Leino, joka tunnetaan television draamasarjoista sekä Helsingin kaupunginteatterin Moulin Rouge -musikaalista.

”Kun Aulis esitteli minulle teostaan, kuulin jo hänen äänestään, että tulossa on jotain hyvin ainutlaatuista”, Vähälä sanoo, ”Auliksen musiikkihan on aina kertovaa ja luo voimakkaita mielikuvia. Uudetkin teokset herättävät nostalgian tunteita. Varmasti myös Shaka, jossa vieläpä kuullaan ääninauhalta Tauno Palon ja Iiris-Lilja Lassilan ikonisia ääniä.”

Dmitri Šostakovitšin kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Hänelle omistettu konsertti tiistaina 10.6. valottaa neuvostosäveltäjän kehitystä nuoruusvuosista uran huipulle, eli varhaisesta pianotriosta vuoden 1940 suosikkiteokseen, pianokvintettoon.

”Šostakovitšin musiikki tuntuu sielussa saakka”, Vähälä sanoo. ”Hän ei säästele ilon, surun tai epätoivon tunteita, vaan heittäytyy niihin täysillä ja vetää väkisinkin mukaansa. Tässäkin konsertissa ollaan varmasti vereslihalla. Sekä soittajat että yleisö.”

RANSKALAISIA VÄREJÄ, SUOMALAISIA UUTUUKSIA

Sallisen ja Šostakovitšin juhlakonserttien lisäksi Vähälä soittaa kolmen konsertin kokoonpanossa. Niihin hän on koonnut monipuolisuudessaan kunnianhimoiset ohjelmat, joissa Suomessa harvoin kuullut mestariteokset kohtaavat jo suosionsa vakiinnuttaneet klassikot.

”Halusin konserteista sellaisia, että kotimatkalla voi vieruskaverin kanssa väitellä siitä, mikä oli illan kohokohta”, Vähälä sanoo.

Avajaiskonsertti tiistaina 3.6. on itseoikeutetusti pyhitetty Naantalin tunnetuimmalle vetonaulalle – Muumimaailman jälkeen.

”Naantalihan on tunnettu taianomaisesta auringostaan”, Vähälä sanoo, ”enkä voinut jättää sitä huomioimatta. Vaikka konsertissa katsotaan aurinkoa monesta kulmasta ja välillä käydään varjonkin puolella, lämpöä ja valoa riittää niin, että häikäisee.”

Konsertissa kuullaan suosikkiteokset, Joseph Haydnin Auringonnousu-kvartetto ja Pjotr Tšaikovskin Muistoja Firenzestä. Ottorino Respighin melodraama Il Tramonto, auringonlasku, on taatusti suurimmalle osalle uusi tuttavuus. Solistina laulaa sopraano Tuuli Lindeberg, joka tulkitsee myös sen rakastetuimman ylistyslaulun auringolle, kaikkien tunteman O sole mion.

Perjantaina 6.6. Naantalin kirkko himmenee yötaivaan väreihin. Illan aikana kuullaan mm. Jazz-sävellyksistään tunnetun Anna-Mari Kähärän uutuus, käyrätorvikvintetto, sekä toiminta-elokuvan intensiteetillä etenevä Ernő Dohnányin sekstetto.

Konsertti sunnuntaina 8.6. on nimeltään Fantasiaa ja materiaa. Se peilaa 1900-luvun taitteen aatemaailmaa, joka jätti hyvästit romantiikalle ja aloitti uusien idealismien vuosisadan. Kirjailijat, filosofit, kuvataiteilijat ja säveltäjät alkoivat kaivella mielen sokkeloita symbolien ja tarinoiden kautta, ja musiikissa vanhat säännöt alkoivat pirstaloitua uusiksi ohjenuoriksi.

”Illan teokset kattavat useita tyylisuuntia, mutta kaikkia yhdistää voimakas psykologinen jännite”, Vähälä sanoo. ”Claude Debussyn huiluteos Syrinx syntyi alunperin lemmenmusiikiksi Gabriel Mourayn näytelmään Psyche. Harvinaislaatuisen hurja ja jännittävä André Caplet’n Conte Fantastique taas kertoo musiikin keinoin Edgar Allan Poen kauhutarinan Punaisen kuoleman naamio, joka käsittelee ruton- ja kuolemanpelkoa.”

Romantiikan tyyliä edustavat Gabriel Faurén vuolaita melodioita tihkuva c-molli pianokvartetto sekä Camille Saint-Saënsin Fantaisie harpulle ja viululle, joka on kahden virtuoosin kilvoittelu. Kiilaa ranskalaismusiikkiin lyö vain Sebastian Fagerlundin sooloviuluteos Materie, joka syntyi vuoden 2020 Kuopion viulukilpailun pakolliseksi teokseksi. Vähälä ihastui siihen toimiessaan kilpailun tuomariston puheenjohtajana.

”Sekin on jännitteinen ja mystinen, ja porautuu ennen kaikkea viulun ja viulistin ominaisuuksiin, eli materiaaliin, josta esitys koostuu.”

TÄHTIEN KUVIOT ON TUNNETTAVA

Kesän esiintyjät Vähälä on koonnut laajasta kansainvälisestä verkostostaan sekä suomalaisista luottomuusikoista. Osa on vanhoja Naantalin-kävijöitä, osa uusia tuttavuuksia. Jokainen on silti Vähälän valitsema; kaksiviikkoinen festivaali on niin kiireinen paketti, ettei konserttien vähiä harjoituksia ole mahdollista haaskata arvailemalla vieruskaverien soittotapaa.

”Orkesterin solistina voi vielä joten kuten sinnitellä, vaikka kapellimestarin kanssa ei löytyisi heti yhteistä säveltä. Kamarimusiikki vaatii vielä tiiviimpää joukkuepeliä. Yhteiset syöttelykuviot pitää tuntea, jotta huippuyksilöistä sulautuu yhtye. Voin vähän ymmärtää, miltä valmentajista tuntuu koota Leijonia MM-kisoihin”, Vähälä naurahtaa.

Naantaliin saapuva muusikoiden joukkue on kieltämättä jo paperilla kova ja poikkeuksellisen kansainvälinen. Arto Noraksen, Ralf Gothónin ja Jan-Erik Gustafssonin kaltaisten vakionimien lisäksi Naantaliin saapuu esimerkiksi saksalaissyntyinen Claudio Bohórquez. Hän ponnahti Bostonin ja Clevelandin kaltaisten huippuorkestereiden solistiksi jo 2000-luvun alussa voittamalla liudan kansainvälisiä sellokilpailuja.

Amerikkalainen alttoviulisti Jennifer Stumm on Bohórquezin tavoin uusi nimi Naantalissa. Stumm on luonut mainetta myös puhujana ja sosiaalisten projektien mahdollistajana. Hän on perustanut mm. Illumina-hankkeen, jossa vähävaraiset eteläamerikkalaisnuoret saavat mahdollisuuden opiskella ja esiintyä alan huippujen ohjauksessa.

Amerikkalainen, Suomeen kotiutunut pianisti MacKenzie Melemed on vuoden 2017 Helsingin Maj Lind -voittonsa jälkeen kuulunut kesäfestivaalien vakiokalustoon, ja debytoi nyt myös Naantalissa.

Maailmannimi on myös hollantilainen viulisti Liza Ferschtman, joka ihastutti Naantalissa jo vuonna 2023. Hän soittaa kamari-iltojen lisäksi mystiikalla verhotun J.S. Bachin suuren d-molli-partitan sooloviululle harvinaisessa konsertissa, jossa Bachin kantaatit vuorottelevat viulusoolojen kanssa.

Suuri osa Naantalin muusikoista tunnetaan myös pedagogeina. Musiikkijuhlat jatkaakin ikiaikaista perinnettä, jossa festivaalin huippuammattilaiset pitävät mestarikursseja nuorille lahjakkuuksille. Opiskelijoiden Musiikkijuhlien aikana hiomia kappaleita kuullaan kahdessa Tulevaisuuden tähdet -konsertissa, jotka toteutetaan yhdessä Vähälän perustaman Jousiakatemian kanssa nyt jo toista kesää peräkkäin.

”Nykynuorten taso on käsittämättömän korkea”, Vähälä sanoo. ”Tulee väkisinkin aika, että he menevät meistä vanhoista ohi, ja olen mielelläni ensimmäisten joukossa todistamassa sitä opettajan ominaisuudessa. Kuka ties, ehkä se tapahtuu jo tänä kesänä!”