Saaristomeripuhe

Naantalin Musiikkijuhlat, päätöskonsertti 16.6.2018
Saaristomeri-puheenvuoro, Turun yliopiston rehtori Kalervo Väänänen

Hyvät kuulijat,

“Meri ei odota ja kala salmessa sulloo: kohta jo isäntä karjaa korjaa, talon viljaa talon vedestä, vuoden ruokaa, vuoden rahaa, saalista siunattua saman satoisan salmen, jota koki jo isä ja jota joskus on kokeva varttunut vauras poika, perijä talon ja tavan, mannun ja rantojen riistan.” Turun yliopiston kirjastonhoitaja Volter Kilpi kirjoittaa kirjassaan Alastalon salissa. Meri oli ikiaikainen ruoan ja vaurauden lähde, sen ajateltiin siirtyvän sellaisenaan sukupolvelta toiselle. Ei ollut vielä aavistustakaan meren haavoittuvuudesta tai kalojen kadosta.

Hyvät kuulijat, tänään vajaat sata vuotta myöhemmin Euroopan suurin autiomaa on Itämeren pohjassa. Puolessa vuosisadassa me myrkytimme meren. Nyt on viimeiset hetket hoitaa potilas kuntoon. Se ei ole helppoa ja kestää pitkään, mutta se on mahdollista ja palkinto on mittava. Voimme valita tulevien sukupolvien kiitoksen – tai kirouksen.

Saaristomeren pelastaminen on periaatteessa yksinkertaista ja käytännössä vaikeaa. Ensiksi, estämme kaikki ravinne- ja myrkkyvalumat mereen. Tähän kaikki tieto ja osaaminen on jo olemassa. Ongelma on ainoastaan tahdon puute. Tarkemmin määriteltynä ns. poliittisen tahdon puute.

Hyvät kuulijat, meidän tehtävämme on korjata tämä puute. Toiseksi on tartuttava myös vielä vaikeampaan tehtävään. Merestä on joko poistettava massiiviset määrät sinne valuneita ravinteita tai odotettava muutama vuosisata. Teknologiaa ravinteiden poistoon vedestä ei vielä ole, mutta se on kehitettävissä. Lopulta kyse on siitä, minkälaisiksi arvotamme meren ja laajemmin koko luonnon tilan.
​​​​​​​
Hyvät kuulijat, meri ei odota!

Ajankohtaista